Lasse Lehtisen kokemuksia kurssilta

"Kielisukellus osterikaupunkiin" (Ilta-Sanomat 9.1.2016)

Lasse Lehtinen lomaili Marennesissa,

jossa ranskaa voi opiskella Pierrierin pariskunnan kielikoulussa tositilanteissa – kuten illallisilla paikallisten kanssa.

Ranskan kieltä suomalaisille opettanut Robert Pierrier jäi eläkkeelle parinkymmenen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Robert päätti vaimonsa Tainan kanssa muuttaa lähelle synnyinseutujaan, Ranskan lounasrannikolle Atlantin valtameren ääreen, Charente-Maritimen maakuntaan, Marennesin kaupunkiin.

Samalla syntyi idea uudenlaisesta kielikoulusta.
Jokainen uutta kieltä opiskellut tietää, mikä ero on vieraan kielen ymmärtämisen ja puheen tuottamisen välillä. Suomalaiselle, joka haluaa välttää virheitä, ponnistus on erityisen tuskallinen.
Tämän tietäen Pierrierin pariskunta päätti kielikylvyn sijasta tarjota umpisukelluksen kieleen.
On virkistävää löytää uusia tapoja opettaa, etenkin kun on kielten opiskelusta kysymys. Lapsi oppii kielet itsestään, mutta aikuisella uuden kielen oppimisessa on tekemistä. Pierrierien kielikoulun ideana on asua ranskalaisessa pikkukaupungissa, jossa käytännöllisesti katsoen kukaan ei puhu muuta kuin äidinkieltään.

LA FRANCE à la Taïnan” -kurssit perustuvat ajatukseen, että puhutun kielen todellinen ympäristö on kanssakäyminen muiden kanssa. Kieltä myös oppii parhaiten puhumalla aitojen paikkakuntalaisten kanssa aidoissa tilanteissa. Ei ruokakulttuuriakaan opita supermarketeissa tai viini- tai juustonmaistajaisissa, vaan nauttimalla kokonaisia aterioita hyvässä seurassa.
Opettajien kanssa käydään läpi kaupungin ja seudun historiaa, kierretään nähtävyyksiä ja ympäröivää luontoa. Aamupäivisin käydään opettajien kanssa läpi edellisen päivän tilanteita sekä sanoja ja sanontoja, joiden kanssa saattoi olla vaikeuksia.
Retkillä tavataan ihmisiä työssä ja vapaalla. Pikkukaupungista kun on kysymys, kadulla saattaa törmätä kaupungin pormestariin, jolla on aina aikaa vaihtaa muutama sana.
Aamulla käydään hakemassa tuore leipä leipomosta, vaihdetaan Jacquelinen kanssa pari sanaa kadunkulmassa ja kutsutaan hänet Renén kanssa illalla aperitiiville. Ollaan menossa mukana muiden kanssa.

MARENNES sattuu oleman Ranskan osterikaupunki numero yksi. Joka toinen maassa nielaistu meren herkku kasvate­taan Marennes-Oléronissa. Sen lisäksi sillä on kaikki pienen kaupungin edut – 5 000 asukkaan kaupungissa melkein kaikki tuntevat toisensa.
Ja vaikkei tunnettaisi, tervehtiminen kuuluu kulttuuriin. Turisteja kaupungissa käy vuosittain kymmenkertainen määrä, valtaosa ranskalaisia.
Pierrierin pariskunta pitää ranskalaiseen tapaan yhdessä syomistä ja ruokakulttuuria suuressa arvossa. Koska ruokailu tapahtuu kotioloissa, tärkeily on tilanteista kaukana. Ruoka saatetaan valmistaa yhdessä, ostoksista alkaen, ja pöytään kutsutaan tavallisia kaupunkilaisia, hyviä naapureita.
Opiskelijat joutuvat herkullisissa tilanteissa sananvaihtoon, jossa on selviydyttävä ostoksista tai selvitettävä omat perhesuhteensa. Ostereita vierastavien ei kannata säikähtää: tarjolla on kaikkea muutakin, mikä kuuluu ranskalaiseen keittiöön.

KURSSEILLE otetaan 1–4 henkeä kerrallaan, viikoksi tai kahdeksi. Jonkin verran ranskaa tulee osata, jotta kurssista on hyötyä valmiuksien parantamisen kannalta. Oppimisen kannalta ihanteellinen yhdistelmä on kaksi pariskuntaa, jotka tuntevat ennestään toisensa ja ovat sitoutuneet tähän tapaan opiskella.
Asua voi yksityismajoituksessa tai hotellissa, tai vaikkapa retkeilyalueella; Pierrierin pariskunta auttaa löytämään kullekin sopivan majoituksen.
Vanhan sanonnan mukaan lapsi oppii uimaan, kun sen heittää veteen. Suomalainenkin oppii puhumaan, kun ei ole muuta mahdollisuutta. Suomalais-ranskalainen pariskunta onkin onnistuneella tavalla yhdistänyt kielen oppimisen, armeliaan aivopesun ja kulinaarisen matkailun.

LASSE LEHTINEN