Historia

Atlantin rannan luonto ja sen muutokset ovat muovanneet paikallisia elinkeinoja.

Vuorovesi, merituuli, runsas auringonpaiste ja marskimaa muodostavat ideaalit olosuhteet merisuolan tuottamiselle.Keskiajalta alkaen alueen vauraus perustui suolaan, jota myytiin erityisesti Pohjois-Eurooppaan. 1800-luvulla Välimeren koneellinen suolantuotanto alkoi syrjäyttää käsityönä tehtävää merisuolaa ja paikalliset siirtyivät osterien kasvatukseen.
Ostereita on alueella ollut aina luonnonvaraisesti ja niitä vietiin jo Rooman vallan aikana Rooman parhaimpiin pitoihin. Roomalaiset taasen toivat alueelle viiniköynnökset. Gallian valloituksesta asti meillä päin on siis viljelty myös viiniä, jota vietiin suolan ohella pohjoisempaan Eurooppaan. 1600-luvulla viiniä alettiin tislata, jotta se kestäisi paremmin kuljetuksen. Tammitynnyreissä alkoi näin kypsyä jalo juoma, joka nykyään tunnetaan nimellä cognac.
Marskimaan eteneminen kohti merta loi rannikolle hyvin laakean maiseman. On hätkähdyttävää käydä vaikkapa Brouagen linnoituksessa, joka nousee ylväästi keskeltä marskimaata, jolla Akvitanian blondit rauhallisesti märehtivät. Täytyy oikein pinnistää, että voi kuvitella paikan olleen eräs huomattavimmista keskiajan suolasatamista.